Äksöniä, harjoituksissa

Alkuvuodesta on harjoiteltu vanhoille jäärille tuttuun tapaan vähintään viikottain. Kuitenkin henkilökohtainen kokemukseni on että toiminnallisuus on kokontumisissa kasvanut kaffepullan ja p-jauhannan kustannuksella. (Tämä on siis hyvä asia.)

Tähän asti on käyty läpi murtumien ja lievempienkin muljausten tuentaa, potilaan siirtämistä ja siirtämättä jättämistä eri skenarioissa, potilaan nostamista paareille, kiinnittämistä rankalautaan, tyhjiöpatjoja ja -lastoja. Varsin monipuolista settiä. Näissä harjoitteissa on kuitenkin ainakin itselleni käynyt selväksi että mahdollisiin tositilanteisiin varautuminen edellyttää vielä huomattavasti suurempaa harjoitusmäärää ainakin suurempien murtumien ja rankavammaepäilypotilaiden osalta. Tähän kuitenkin tarjoutuu mahdollisuuksia uusien varustehankintoje ja hankintasuunnitelmien myötä. Tilasimme ryhmälle oman rankalaudan vaikkei sille tosikäyttöä kovin todennäköisesti olekaan ainakaan lähivuosina tiedossa. Harjoittelu on kuitenkin hauskaa ja hyödyllistä.

Tukemisen ja siirtelyn lisäksi saimme menneenä sunnuntaina suuressa ja mahtavassa Turun uimahallissa Rehtorinpellonkadulla perehdytystä vesipelastukse perusteisiin. Opimme perusasioita toimintajärjestyksestä ja itsekin uhriksi joutumisen välttämisestä samalla uhria mahdollisimman tehokkaasti auttaen. Itselleni täysin uutena tietona tuli ilmeisesti ERC:n antama suositus hukkuneen elvytyksestä samoin ohjein kuin lapsia nykyään elvytetään. Eli aloittamalla viidellä puhalluksella. Tämä on tietysti hyvin loogista kun asiaa miettii, johtuuhan varsinaisen hukkuneen elottomuus nimenomaan hapetuksen estymisestä veden vuoksi.

Pienoinen pettymys oli tiistain kokoontumisen itsepuolustussession peruuntuminen meistä riippumattomista syistä. Tilalla oli sekavaa lätinää hypotermiasta, sillä elektroniset muistiinpanoni kirjaimellisesti kaatuivat akkuongelmiin, sekä hieman toivottavasti vähemmän sekavaa potilaiden peittelyn harjoittelua huovin ja avaruuslakanoin. Päälle sitten kahvia ja jauhantaa yleisistä ja erityisistä asioista.

Rankalaudan lisäksi jo tehdyssä varustetilauksessa tulee lautaan liittyen pääntuentavälineistö, pari säädettävää tukikauluria, lautaan hyvät "kuormaliinat", elvytysmaskeja ja vielä normaalit taittopaarit. Harjoittelulla haltuunotettavaa välinettä siis riittää halukkaille päivystäjille ja muille ryhmäläisille jatkossakin.

Ämpöliivöböl!

Kun tammikuun alkupäivinä päätettiin pysähtyä miettimään kevään ja alkaneen vuoden ohjelmistoa, nousi jostain takaraivon uumenista, epäilemättä syvälle ehdollistunut kokonaisvaltainen tuskan aistimus. L.P. oli jo taannoin opettanut sokittomuuden ja kylmän hien epätavallista, mutta mahdollista liittoa. Nyt koin samansuuntaisia juttuja ja vieläpä ihan ilman kebabia ja Hulluja Päiviä. Senpä vuoksi olikin tavaton helpotus huomata, ettei asioiden tarvitse olla hankalia. Toki pöydän äärellä istuttiin tovi, mutta yllättävänkin helposti saatiin koottua nippu toteuttamiskelpoisia ideoita ja vieläpä siroteltiin ne pitkin kevättä. Eikä missään vaiheessa ollut puhettakaan siitä, että kokoonnuttaisiin vain kahden viikon välein.

No, sittemmin tietty pakka meni hiukan uusiksi ja menee varmaan jatkossakin, kun yritetään sovittaa kaikki yhteistyökuviot samaan pakettiin, mutta eiköhän moinen meiltä onnistu.

Ensimmäisessä ryhmäillassa ihmeteltiin murtumia ja niiden tukemista (niin epätodennäköistä kuin moisten taitojen tarve ydinkeskustassa onkaan). Paikalla oli tusinan verran väkeä ja muutama vakiokävijä taisi vieläpä puuttua vahvuudesta. Vaikuttaa sangen lupaavalta.