Ämpöliivöböl!

Kun tammikuun alkupäivinä päätettiin pysähtyä miettimään kevään ja alkaneen vuoden ohjelmistoa, nousi jostain takaraivon uumenista, epäilemättä syvälle ehdollistunut kokonaisvaltainen tuskan aistimus. L.P. oli jo taannoin opettanut sokittomuuden ja kylmän hien epätavallista, mutta mahdollista liittoa. Nyt koin samansuuntaisia juttuja ja vieläpä ihan ilman kebabia ja Hulluja Päiviä. Senpä vuoksi olikin tavaton helpotus huomata, ettei asioiden tarvitse olla hankalia. Toki pöydän äärellä istuttiin tovi, mutta yllättävänkin helposti saatiin koottua nippu toteuttamiskelpoisia ideoita ja vieläpä siroteltiin ne pitkin kevättä. Eikä missään vaiheessa ollut puhettakaan siitä, että kokoonnuttaisiin vain kahden viikon välein.

No, sittemmin tietty pakka meni hiukan uusiksi ja menee varmaan jatkossakin, kun yritetään sovittaa kaikki yhteistyökuviot samaan pakettiin, mutta eiköhän moinen meiltä onnistu.

Ensimmäisessä ryhmäillassa ihmeteltiin murtumia ja niiden tukemista (niin epätodennäköistä kuin moisten taitojen tarve ydinkeskustassa onkaan). Paikalla oli tusinan verran väkeä ja muutama vakiokävijä taisi vieläpä puuttua vahvuudesta. Vaikuttaa sangen lupaavalta.