Vapaaehtoisena viranomaisharjoituksessa

Täällä Turussa järjestettiin tällä viikolla spektaakkeli, jossa kokeiltiin poliisin, pelastuslaitoksen, sosiaalitoimen, erään ammattikorkeakoulun yksikön ja meidän vapaaehtoisten yhteistoimintaa.

Kuulostaa jännältä, eikö?

Totuus on kuitenkin hieman toisenlaista...

Kaikki varsinainen jännyys jäi ammattilaisten harteille. Swatti (vai mikä Karhukopla se nyt oli...) ja muut kriisitilanteisiin erikoistuneet yksiköt saivat pitää kaiken hauskan, kuten rynnäköidä panttivankitilanteeseen tai hoitaa haavoittuneet...

Me Vapaaehtoiset olimme sosiaalitoimen apuna huolehtimassa niistä, jotka olivat joutuneet tilanteen todistajiksi tai muuten vaan sen keskelle, mutteivät vaatineet lääkinnällistä hoitoa. Toisinsanoen olimme vastuussa evakuoinnista ja ensihuollosta.

Ensihuollon toiminnasta tai tilanteista en osaa sanoa sen enempää, kun en ollut niissä tehtävissä, mutta tohinaa ja kaaosta kuulemma riitti. Harjoitukseen osallistui nimellisesti oppilaitoksen 700 oppilasta, jotka kaikki evakuoitiin 200:a ihmistä vetävään tilaan...

Itse olin tuolla varsinaisen evakuoinnin puolella, eli Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun (Vapepa) toimissa. Meidän tehtävämme oli johdattaa ihmisiä oppilaitokselta evakuointipaikkaan, jossa sosiaalitoimi ja ensihuoltoryhmä olivat.

Ensimmäiseksi on sanottava, että vapaaehtoiset toimivat aina viranomaisten johtamana ja tukena. Toisin sanoen odotamme kunnes meitä pyydetään apuun emmekä tee mitään omin luvin. Joten odottamiseksihan se meni... Onneksi ei tarvinnut sateessa nököttää. :)

Kun sitten poliisi oli saanut panttivankitilanteen purettua ja ensihoitoyksiköt hoidettua pahimmin haavoittuneet aloitettiin muiden evakuointi. Periaatteessa evakuointi on varsin yksinkertaista: kootaan ihmiset pieniksi ryhmiksi ja ohjataan heidät oikeaan paikkaan. Onneksi tämä ei käytännössä ole aivan näin yksinkertaista.

Tässä tapauksesta tilanteen teki haastavaksi se, ettemme tienneet kuinka paljon ja kuinka nopeasti koulusta tulisi ihmisiä ulos. Lisäksi evakuointimatka oli varsin pitkä ja se piti kävellä. Tositilanteessa matkalla olisi ollut noin tuhat median edustajaa vaanimassa juttua...

Aivan kaikki ei mennyt ns. putkeen, mutta kokonaisuudessaan ihan hyvin selvittiin. Kuten jokaisesta harjoituksesta tästäkin poiki kehitysideoita ja kokemuksen syvää rintaääntä.

Omista tunnoista päällimmäiseksi jäi mieleen hienoinen hämmennys. Tämä oli itselle ensimmäinen ns. suuri harjoitus ja odotuksena oli päästä tavalliseksi 'rivimieheksi'. Ikävä kyllä vapepan johtaja muisti nähneensä minut viestikoulutuksessa... "Sinähän osasit tätä virveä käyttää. Olet siis minun radistini." Niinpä huomasin saaneeni vastuulleni VirVe-puhelimen (joka on siis tarkoitettu viranomaiskäyttöön). Ja jouduin säätämään muutkin virvet oikeille puheryhmille jne. Vieläkin ihmetyttää, että viestiyhteydet ylipäätään toimivat... ;)