... ja etsii vapaaehtoinen.
Kuten varmaan kaikki tietävät, täällä Turun kulmilla Raisiossa etsittiin vapun jälkeen maalta ja mereltä erästä kadonnutta henkilöä. Koska tapahtuma on saanut niin paljon julkisuutta aion käyttää sitä aasinsiltanani ja kertoa vapaaehtoisen näkökulmaa. (Huom: Tästä on sitten aivan turhaa ettiskellä henkilötietoja tai yksityiskohtia... Jos sellaisia halajat, mene lukemaan tabloideja.)
Vapepa
Monissa tiedotusvälineissä on varmaankin käytetty tuota sanaa... Mutta mitä se tarkoittaa? VApaaehtoinen PElastusPAlvelu on vapaaehtoisjärjestöistä koostuva organisaatio, joka avustaa viranomaisia erilaisissa hätätilanteissa, kuten etsinnöissä.
Mitä etsintä on?
Kuinka monelle lukijoista tuli ensimmäiseksi mieleen maastossa epämääräisesti kuljeskelevat toisilleen tuntemattomat ihmiset?
Se EI ole etsintää... Vapaaehtoisslangissa se on ettiskelyä, haeskelua, hässäköintiä, tai *voimasana* avohärdelli...
Etsintä on erittäin järjestelmällistä, rauhallista ja tarkkaa. Tarkoituksena on löytää tietyltä alueelta kaikki viisisenttistä isommat jäljet, merkit ja tavarat. Yöllä. Räntäsateessa. Viiden tunnin etsinnän jälkeen. Ylämäkeen. Pilkkopimeässä. Suomeksi sanottuna siis kaikissa olosuhteissa kaikkina aikoina.
Vapaaehtoiseksi?
Vapaaehtoiselta vaaditaan oikeastaan vain halukkuutta ja innostusta. Jos haluaa lähteä metsään niin täytyy olla vielä hyvät kengätkin. :) Vapepa kouluttaa kaikki halukkaat etsintöjen vaatimiin tehtäviin, joten minkäänlaista ennakko-osaamista tai koulutusta ei tarvita.
Kumota pitää vielä sekin harhaluulo, että etsintöihin saisi osallistua vain hyväkuntoiset aikuiset suunnistajat... Kuten niin monessa muussakin asiassa varsinaiset etsijät tarvitsevat tuekseen lukuisan joukon muita vapaaehtoisia. Kolme mielestäni tärkeintä ovat:
Viestiyhteydet: Jos ei ole mitään innostusta lähteä rämpimään rapakkoon, mutta kaikenlainen tekniikan kanssa puuhastelu on sydäntä lähellä, niin tervetuloa. Etsinnän johtaja ja Radioamatöörit keksivät kyllä varmasti jokaiselle tekemistä.
Ruoka: Etsinnästä ei tule yhtään mitään jos sitä täytyy tyhjällä vatsalla tehdä. Joten jos et enää jaksa kirmata rämeellä, mutta lihasoppaasi kehuvat kasvissyöjätkin niin olet painoasi arvokkaampi kullassa.
Omaiset: Läheisen katoaminen on aina hyvin järkyttävä tilanne. Siksi vapepalla on vapaaehtoisia tukihenkilöitä, jotka pitävät huolta omaisista, sillä kadonnut ei ole ainoa joka on hukassa. Jos osaat kuunnella ja rauhoittaa niin hommia kyllä löytyy.
Tässä oli vain pieni osa tehtävistä tai mahdollisuuksista. Kannattaa tutustua vapepaan kuuluviin järjestöihin. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Paikallinen Punaisen Ristin osastokin varmasti neuvoo ja vastaa.
Julkisuus ja Kunnia?
Jos halajat kumpaakaan älä tule mukaan.
Yleensä vapepan toiminta kuitataan näin: "Etsinnöissä poliisia avusti Vapaaehtoinen Pelastusjärjestö." Eli lyhyesti, ytimekkäästi, ja väärällä nimellä.
Viime aikoina olemme saaneet julkisuutta, koska tapahtumiin on liittynyt 'julkisuuden henkilö'. Tämä on sekä hyvä että huono asia.
Hyvää julkisuudessa on, että ihmiset saavat meistä tietoa ainakin joskus. Monesti vapaaehtoisten työ jää täysin pimentoon. Siitä tietävät vain sisäpiiriläiset, mikä on tietysti tarpeeksi. Mutta joskus julkinenkin tunnustus omasta hyvästä työstä on mukavaa.
Huonoa tämä on siksi, että julkisuus monesti on ylilyötyä. Tabloidilehdistön pääasiallisena tarkoituksena ei ole kertoa uutisia vaan myydä lehtiä. Joskus tämä johtaa tilanteisiin, joissa vaitiolovelvollinen vapaaehtoinen voi vain huutaa 'AAAAAAAArgh! Ei taas tuommoista...' Onneksi on muut etsintään osallistuneet, joiden kanssa voi purkaa tunteitaan.
Toinen huono puoli on se, että kun tavallisesti etsinnät eivät kiinnosta mediaa, ja sitten kun uutisointia onkin ylenmäärin tietyissä tapauksissa, tavallinen suomalainen saa sen kuvan, että vapepa etsii vain julkkiksia. Vapun jälkeen minulta on jo kysytty tämmöistä.
Todellisuudessa etsinnät ovat aina periaatteessa samanlaisia. Me vapepalaiset emme tee mitään eroa kadonneiden välillä. Kaikkia etsitään yhtä huolellisesti ja yhtä suurella määrällä vapaaehtoisia. Motivaationa kun ei ole julkisuus vaan auttaminen. Ikävä kyllä tämä ei useinkaan tule esiin julkisuudessa, paitsi suorissa haastatteluissa.
Ja sitten on vielä sekin, että monesti julkisuus kääntyy negatiiviseksi. Surullinen tosiasia on, että monesti etsitään pitkään, hartaasti... ja turhaan. Tämä on tietysti turhauttavaa etsijöiden kannalta, mutta johtaa lopulta myös siihen, että etsinnät lopetetaan tuloksettomina. Ja lopettamisen jälkeen alkaa tietysti arvuuttelu siitä, että 'miksei etsitty enempää?' Kun kadonnut sitten myöhemmin löytyy alkaa luonnollisesti spekulointi sillä, että 'jos olisi etsitty kauemmin niin olisi varmasti löytynyt.'
Kaikki mukaan!
Vaikka vapepan toiminnassa on aina kyseessä vakava hätätilanne, niin on se myös niitä yksinkertaisimpia tapoja auttaa muita ja tehdä vapaaehtoistyötä, jolla todellakin on merkitystä sekä itselle että muille. Lisäksi jokaiselle löytyy varmasti jotakin kiinnostavaa tekemistä, joten menkää vapepan sivuille, tutustukaa toimintaan osallistuviin järjestöihin, ja valitkaa itsellenne parhaiten sopiva toimintamuoto.
Toivottavasti näen teitä harjoituksissa, mutten koskaan tositilanteessa.
Kuten varmaan kaikki tietävät, täällä Turun kulmilla Raisiossa etsittiin vapun jälkeen maalta ja mereltä erästä kadonnutta henkilöä. Koska tapahtuma on saanut niin paljon julkisuutta aion käyttää sitä aasinsiltanani ja kertoa vapaaehtoisen näkökulmaa. (Huom: Tästä on sitten aivan turhaa ettiskellä henkilötietoja tai yksityiskohtia... Jos sellaisia halajat, mene lukemaan tabloideja.)
Vapepa
Monissa tiedotusvälineissä on varmaankin käytetty tuota sanaa... Mutta mitä se tarkoittaa? VApaaehtoinen PElastusPAlvelu on vapaaehtoisjärjestöistä koostuva organisaatio, joka avustaa viranomaisia erilaisissa hätätilanteissa, kuten etsinnöissä.
Mitä etsintä on?
Kuinka monelle lukijoista tuli ensimmäiseksi mieleen maastossa epämääräisesti kuljeskelevat toisilleen tuntemattomat ihmiset?
Se EI ole etsintää... Vapaaehtoisslangissa se on ettiskelyä, haeskelua, hässäköintiä, tai *voimasana* avohärdelli...
Etsintä on erittäin järjestelmällistä, rauhallista ja tarkkaa. Tarkoituksena on löytää tietyltä alueelta kaikki viisisenttistä isommat jäljet, merkit ja tavarat. Yöllä. Räntäsateessa. Viiden tunnin etsinnän jälkeen. Ylämäkeen. Pilkkopimeässä. Suomeksi sanottuna siis kaikissa olosuhteissa kaikkina aikoina.
Vapaaehtoiseksi?
Vapaaehtoiselta vaaditaan oikeastaan vain halukkuutta ja innostusta. Jos haluaa lähteä metsään niin täytyy olla vielä hyvät kengätkin. :) Vapepa kouluttaa kaikki halukkaat etsintöjen vaatimiin tehtäviin, joten minkäänlaista ennakko-osaamista tai koulutusta ei tarvita.
Kumota pitää vielä sekin harhaluulo, että etsintöihin saisi osallistua vain hyväkuntoiset aikuiset suunnistajat... Kuten niin monessa muussakin asiassa varsinaiset etsijät tarvitsevat tuekseen lukuisan joukon muita vapaaehtoisia. Kolme mielestäni tärkeintä ovat:
Viestiyhteydet: Jos ei ole mitään innostusta lähteä rämpimään rapakkoon, mutta kaikenlainen tekniikan kanssa puuhastelu on sydäntä lähellä, niin tervetuloa. Etsinnän johtaja ja Radioamatöörit keksivät kyllä varmasti jokaiselle tekemistä.
Ruoka: Etsinnästä ei tule yhtään mitään jos sitä täytyy tyhjällä vatsalla tehdä. Joten jos et enää jaksa kirmata rämeellä, mutta lihasoppaasi kehuvat kasvissyöjätkin niin olet painoasi arvokkaampi kullassa.
Omaiset: Läheisen katoaminen on aina hyvin järkyttävä tilanne. Siksi vapepalla on vapaaehtoisia tukihenkilöitä, jotka pitävät huolta omaisista, sillä kadonnut ei ole ainoa joka on hukassa. Jos osaat kuunnella ja rauhoittaa niin hommia kyllä löytyy.
Tässä oli vain pieni osa tehtävistä tai mahdollisuuksista. Kannattaa tutustua vapepaan kuuluviin järjestöihin. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Paikallinen Punaisen Ristin osastokin varmasti neuvoo ja vastaa.
Julkisuus ja Kunnia?
Jos halajat kumpaakaan älä tule mukaan.
Yleensä vapepan toiminta kuitataan näin: "Etsinnöissä poliisia avusti Vapaaehtoinen Pelastusjärjestö." Eli lyhyesti, ytimekkäästi, ja väärällä nimellä.
Viime aikoina olemme saaneet julkisuutta, koska tapahtumiin on liittynyt 'julkisuuden henkilö'. Tämä on sekä hyvä että huono asia.
Hyvää julkisuudessa on, että ihmiset saavat meistä tietoa ainakin joskus. Monesti vapaaehtoisten työ jää täysin pimentoon. Siitä tietävät vain sisäpiiriläiset, mikä on tietysti tarpeeksi. Mutta joskus julkinenkin tunnustus omasta hyvästä työstä on mukavaa.
Huonoa tämä on siksi, että julkisuus monesti on ylilyötyä. Tabloidilehdistön pääasiallisena tarkoituksena ei ole kertoa uutisia vaan myydä lehtiä. Joskus tämä johtaa tilanteisiin, joissa vaitiolovelvollinen vapaaehtoinen voi vain huutaa 'AAAAAAAArgh! Ei taas tuommoista...' Onneksi on muut etsintään osallistuneet, joiden kanssa voi purkaa tunteitaan.
Toinen huono puoli on se, että kun tavallisesti etsinnät eivät kiinnosta mediaa, ja sitten kun uutisointia onkin ylenmäärin tietyissä tapauksissa, tavallinen suomalainen saa sen kuvan, että vapepa etsii vain julkkiksia. Vapun jälkeen minulta on jo kysytty tämmöistä.
Todellisuudessa etsinnät ovat aina periaatteessa samanlaisia. Me vapepalaiset emme tee mitään eroa kadonneiden välillä. Kaikkia etsitään yhtä huolellisesti ja yhtä suurella määrällä vapaaehtoisia. Motivaationa kun ei ole julkisuus vaan auttaminen. Ikävä kyllä tämä ei useinkaan tule esiin julkisuudessa, paitsi suorissa haastatteluissa.
Ja sitten on vielä sekin, että monesti julkisuus kääntyy negatiiviseksi. Surullinen tosiasia on, että monesti etsitään pitkään, hartaasti... ja turhaan. Tämä on tietysti turhauttavaa etsijöiden kannalta, mutta johtaa lopulta myös siihen, että etsinnät lopetetaan tuloksettomina. Ja lopettamisen jälkeen alkaa tietysti arvuuttelu siitä, että 'miksei etsitty enempää?' Kun kadonnut sitten myöhemmin löytyy alkaa luonnollisesti spekulointi sillä, että 'jos olisi etsitty kauemmin niin olisi varmasti löytynyt.'
Kaikki mukaan!
Vaikka vapepan toiminnassa on aina kyseessä vakava hätätilanne, niin on se myös niitä yksinkertaisimpia tapoja auttaa muita ja tehdä vapaaehtoistyötä, jolla todellakin on merkitystä sekä itselle että muille. Lisäksi jokaiselle löytyy varmasti jotakin kiinnostavaa tekemistä, joten menkää vapepan sivuille, tutustukaa toimintaan osallistuviin järjestöihin, ja valitkaa itsellenne parhaiten sopiva toimintamuoto.
Toivottavasti näen teitä harjoituksissa, mutten koskaan tositilanteessa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti