Kilvoittelua

Kesäkuun alkupuolella ensiapurintamalla kilpailtiin jälleen. Tällä kertaa kisa-areenan virkaa toimitti Yyterin hiekkaranta, Porissa. Koska kyseessä olivat ensiapuryhmien SM-kisat, lavastettujen onnettomuuksien äärelle kokoontui väkeä ympäri Suomen, eri piirien parhaimmistoa eli todellisia Top Guneja.

Sekä tietty me.

Ennen kuin kukaan ryntää moittimaan tarpeettomasta itsensä mollaamisesta ja nollaamisesta, kerrottakoon, että SM-kisojen ensivastesarjan parikilpailu tuntuu hienoisen alkuinnostuksen jälkeen ajautuneen pienen taantuman kouriin. Ensivastekoulutettuja toki löytyy ympäri maan, mutta valtakunnallisten kisojen todellinen kuningasluokka eli perinteinen aikuisten joukkuesarja tuntuu vetoavan ensiapuharrastajiin parinäpertelyä enemmän. Tätä kehitystä on vaikea moittia. Joukkuekisat hyvällä porukalla ovat monille ea-juttuihin hurahtaneille varmasti ajankulua parhaasta päästä ja monelle (kenties useimmille?) juuri kavereiden kanssa hengailu on kisoissakin se ykkösjuttu.

Niinpä tänä vuonna ensivastesarjaan osallistui vaatimattomat kolme paria: yksi Lapista ja kaksi Varsinais-Suomesta. Kun vielä oma turkulais-aurajokista voimaa yhdistävä parimme ei koulutuksensa osalta täyttänyt pilkulleen sääntöihin kirjattuja kriteerejä, varsinainen kisa jäi hieman tyngäksi kahden parin väliseksi mittelöksi, mikä on tietysti sääli sekä kisaajien että järjestäjien kannalta. Isännöintivuorossa olleet satakuntalaiset olivat nimittäin nähdeet kovasti vaivaa rakentaessaan meille kolmelle kisaparille "Yytskänsä" liepeille mainion kuuden rastin kierroksen ja kisaajienkin kannalta olisi varmasti ollut mukava, jos ihan oikeaa kilvoittelua olisi saatu aikaiseksi.

Ensivastesarjassa kilpaillaan siis pareittain. Osallistujien odotetaan selviytyvän kunnialla hätätilapotilaan ensiarviosta sekä ensiavusta. Lisäjengansa suorituksiin tuovat hieman peruslaastarointia tarkemman valvonnan alla olevat menetelmät ja välineet. Elvytyksessä puoliautomaattidefibrillaattorin (juu, se laite, jolla paukautellaan sähköiskuja vimmatun painelun ja puhaltelun väliin) tulisi istua jouhevasti osaksi elvytyssuoritusta ja noin muuten lääkkeellistä happea tulisi osata käyttää oikealla tavalla ja oikeissa väleissä. Siinä missä joukkuekisoissa ajoittain painitaan 1+5:llä hengellä monipotilastilanteiden äärellä, ensivastustajat saavat oikein luvalla useasti keskittää huomiotaan harvalukuisempaan loukkaantuneiden joukkoon.

Yyterissä iloksemme oltiin rakennettu seuraavanlaisia tilanteita (in order of appearance):

1. Hengitystiepalovamma(epäily), tajuissaan + viranomaisyhteistyö

Evy-pari saapuu pelastusviranomaisten johtamaan asuntovaunupalotilanteeseen. Tehtäväksi annettiin tulipalosta pelastetun henkilön tilan arvioimen ja hoidon aloittaminen. Vastaamme konttaava henkilö paljasti olemuksellaan heti tavattaessa, mistä saattaisi olla kyse. Kova yskiminen sekä punoitus ja nokijäljet suun & sierainten ympärillä antoivat syyn epäillä hengitystiepalovammaa, joten homma pistettiin vauhdilla käyntiin. Saimme tältä rastilta hyvän startin kisakoneelle!

2. Aivoverenkierron häiriö, tajuissaan

Parkkipaikalla lainelautaansa auton katolle nostaneen surffaajan tila kirkastui sananmukaisesti heti kättelyssä, nimittäin esittäytymiskättelyssä. Potilaan puristusvoima oli hennonpuoleista ja kun vielä suupieli tavoitteli maan pintaa, oli helppo päätellä, että ainakin AVH olisi autettavamme murheena. Pientä paranneltavaa toki jäi tähänkin suoritukseen, mutta kokonaisuutena kisafiilis pysyi korkealla.

3. Puukotus vartalon alueelle, tajuton

Hotellihuoneen oviaukossa makasi siivoojan löytämä tajuton mies, jonka vartalon alueelta löytyi lopulta teräasemerkintöjä. Selustaa varmisteltiin parhaamme mukaan, mutta eipä voi kiistää sitäkään, etteikö ihan oikeassa tilanteessa olisi voinut olla vieläkin varovaisempi ja pidättyväisempi. Rasti oli monellakin tavalla opettavainen. Oli nimittäin arvokasta huomata, ettei ulkokäyttöön varattu työtakki välttämättä ole sisätiloissa enää se kaikkein mukavin työasu. Vai olisiko sittenkin ollut niin, että osa vuodatetuista hikipisaroista olisi ollut arvovaltaisen tuomariston lisäksi vähintään yhtäarvovaltaisen touhujamme tarkkailevan kouluttaja- & vastuulääkärikaartin ansiota? Niin tai näin, tämä rasti oli kiistatta sellainen, jonka olisi mielellään suorittanut vielä toistamiseenkin.

4. Putoaminen korkealta, vaihteleva tajunnantaso

Heti puukotuksen perään saavuimme toiselle rastille, joka olisi sekin ollut mielenkiintoista toistaa. Jo etukäteen olin pitänyt vammapotilaita kaikkein haastavimpina tapauksina, etenkin kaksistaan hoidettaviksi, ja noin neljästä metristä kaakeleille tömähtänyt mieshenkilö todisti epäilyt osittain todeksi. Vaikka en suoritusta mitenkään kelvottomana pitänyt, näissä jutuissa on varmasti kehitettävää. Kisaajien kiusaajina toimi rastilla käytettäväksi kerätty houkuttelevan monipuolinen välinearsenaali. Viereiseltä penkiltä löytyi niskatukea, tyhjiöpatjaa, rankalautaa, yms. laulamassa seireenilaulujaan. Onneksi (luulisin) pidimme päämme kylminä ja edes yritimme keskittyä olennaiseen. Vaikka rasti muodostikin pienen notkahduksen yleiseen tasoomme, se näytti tehneen sitä myös muille pareille.

5. Rintakipukohtaus, tajuissaan

Traumaattisen putoamisen jälkeen vastaan tuli todellinen klassikko, äkillinen rintakipukohtaus, joka sujuikin varsin mallikkaasti. Jotain pientä viilattavaa jäi edelleen, mutta rastin maksimipisteistä ei lopulta taidettu suuremmin rokottaa. Tältä rastilta kelpasikin lähteä viimeisen suorituksen pariin. Eipä muuten ollut vaikea arvata, mitä olisi luvassa...

6. Eloton potilas, löydettäessä elvytys käynnissä

Niinpä niin. Elvytys. Näiden rastien ainoa jännitysmomentti piilee yleensä siinä, että miten tähän maallikon kannalta yksikäsitteiseen tilanteeseen ollaankaan tällä kertaa ajaduttu. Kun tarina on kehitetty, hommaa runtataan läpi kaavalla, johon ei paljoa soveltamisen varaa ole jätetty. Tällä radalla tilanne starttasi päivystyspalvelutehtävänä, jossa päivystyspari löytää yleisötapahtuman majoitusalueen mökistä miehen elvyttämässä (vanhalla rytmillä) sängyllä pötköttävää kaveriaan. Herätys-hälytys-hengitys -matran jälkeen uskaltauduimme soveltamaan noin 10 sekunnin ajan, kun siirsimme parhaaksi katsomallamme tavalla elvytettävän kovalle lattialle ja riittävään avaraan työskentelytilaan. Sen jälkeen aivot nostettiin taas narikkaan ja jatkoimme tiukan protokollan mukaisesti painellen & ventiloiden sekä deffaa totellen ammattiavun odottelua.


Ratakierroksen jälkeen fiilikset olivat hyvät. Tehtävät olivat olleet mielenkiintoisia ja opettavaisia ja saamamme palaute rakentavaa ja perusteltua. Saipa tästä kaikesta vielä pientä lisäkipinää treenailuakin kohtaan, vaikka liekki sinällään ei koskaan ole sammumaan päässytkään. Ehkä seuraaviin SM-kisoihin haluavat joutuvat taas osallistumaan piirin karsintoihin. Toivotaan näin.